…tällä erää. Kolme vuotta sitten aloittaessani Saiturin ensimmäisiä sanoja ei minulla ollut aavistustakaan siitä millaiseen seikkailuun tulisin hankkeeni myötä päätymään.
Parikymppisen, juuri työt aloittaneen Suomalaismiehen pikkublogista kasvoi hetkeksi Suomen (toiseksi?) suurin ja suosituin oman talouden aiheita ja ongelmia käsittelevä blogi. Parin viikkokävijän blogista sivusto kasvoi parhaimmillaan noin 3000 päivävierailun sivustoksi.
Vaikka mahdollisuuksia olisi ollutkin pilvin pimein ja vähän taktiikkaa muuttamalla vain taivas olisi ollut rajana, en kuitenkaan halunnut lähteä sivustolla varta vasten rahastamaan, koska se olisi merkittävällä tavalla vaikuttanut sisällön laatuun ja – kummallista kyllä – omaan motivaatioon. En väitä, etteikö kiusaus olisi ollut lähes ylitsepääsemätön ajoittain, sillä pahimpina aikoina ylläpito oli valehtelematta kakkostyöhön verrattava voimainponnistus, mutta ilman palkkaa ja huomattavasti suuremmalla henkisellä panoksella.
En valita. Se, että paradoksaalisesti raha ei ole ollut kovin suuri tekijä tämän sivuston kohdalla, on antanut minulle vapaan mielen toteuttaa nimenomaan sitä tavoitetta, jonka vuoksi Saituri syntyikin, eli aidosti purkaa omia kokemuksia henkilökohtaisen talouden saralla, tutkia sen ilmiöitä ja innostaa muitakin eteenpäin.
Henkisellä tasolla oli lopuksi palkitsevampaa pysyä asialinjassa ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Lisäksi aidosti halusin olla mukana muuttamassa parhaimmillaan satojen, ehkä pienessä määrin jopa tuhansien ihmisten elämää ja nähdä mitä yhden ihmisen on mahdollista saada aikaan kun palo on suuri.
Saiturin ylläpitäminen on ollut rakastettavaa, voimakkaita vihan tunteita aiheuttavaa, mielenkiintoista, helvetin tylsää, inspiroivaa ja ajoittain myös täysin maahan lannistavaa, kaikkea tätä joskus yhtä aikaakin. Tämä on ollut parisuhde, joka on vaatinut, mutta myös antanut paljon niin henkilökohtaisesti kuin lähipiirillenikin.
Radiohaastattelu
Tätä eivät 2010 alun jälkeen mukaan hypänneet lukijat taida tietääkään, mutta päädyin jo ensimmäisen toimintavuoden – 2009 – aikana kymmenien tuhansien ihmisten kuultavaksi Radio Rockin suoraan lähetykseen, Heikelän ja Linnanahteen fantastiseen seuraan.
Kokemus oli pelottava ja kiihottava, mutta ennen kaikkea jälkikäteen erittäin kasvattava sen munailun jälkeen, jonka linkistä voi käydä kuuntelemassa. Tapauksen jälkeen tietysti vitutti aika huolella, mutta nykyään siihen osaa jo suhtautua asianmukaisella huumorilla. Toisaalta se kummittelee taustallani varmaankin hautaan asti, käytännössä ainoa perintö joka tästä kaikesta muistoksi jäi.
2012 keväällä vierailin vielä kevyesti YLE Puheessa, joka menikin peräti hyvin.
Oikein ultrakevyesti vierailin vielä lisäksi Radio Voicen lähetyksessä puhelinvieraana, joka tosin saksittiin niin, että mitään ei jäänyt jäljelle.
Lehdet
Tässä vuosien varrella siteerauksia erinäisiin aikakaus- ja sanomalehtiin on sivustoltani poimittu vaikka millä mitalla. Suurin juttu oli Helmikuussa 2012 ilmestynyt Helsingin Sanomien kokosivun henkilöhaastattelu.
Televisioon?
Tämän Hesarin jutun jälkeen minua jopa alustavasti kosiskeltiin ”Kukkaron Herraksi” -ohjelman uuden kauden juontajaksi, josta tietysti alkoi sydän sykkimään uutta eloa projektin suhteen, mutta tämä kusahti kasaan siksi, että sivustoani pidettiin YLEn taholta liian kaupallisena…. mene ja tiedä mikä se oikea syy oli?
Balancion
Saituri syntyi siinäkin mielessä oivaan saumaan, että Jussi Muurikaisen alkuunpanema Balancion lähti myös kehittymään voimakkaasti juuri näihin aikoihin. Tätä projektia olikin hyvin mielenkiintoinen seurata, ja vaikka en asiasta varsinaisesti Saiturin sivuilla olekaan puhunut, tutustuin Jussiin jokseenkin läheisesti ja sain olla ajoittain aivan tapahtumien kärjellä ratsastamassa.
Kiitokset Jussille mielenkiintoisista hetkistä ja toivotan jaksamista edelleenkin.
Harmi tosin, että Balancionin ja Saiturin yhteistyöstä ei sitten koskaan kaavailuista huolimatta tullutkaan mitään, mutta toisaalta parempi näin. Vapaus lopettaa ja tehdä hommaa omaan tahtiin on arvokas kortti käyttää.
Miljoonan Euron Säästöhaaste
Vuoden 2010 menestyksekkään ja paljon seuratun ”10 000 Euron säästöhaasteen” jälkeen oli paineita tehdä vuodesta 2011 vielä suurempi spektaakkeli.
Alussa into olikin kova, vaikka koko sivuston asiat alkoivatkin jo painaa hartioita varsin kovaa. Lopulta 2011 haastetta täytäntöön pannessa olikin minulla jo päätöksenä, että ”tämän jälkeen ei tule enää mitään”, vaikka ajoittaisia juttuja tulikin vielä Huhtikuulle 2012 asti… Siksi olikin tärkeää saada aikaan jotakin, jolla saadaan konkreettisia tuloksia aikaan ihmisten elämässä.
Nimimerkki ”Norppa” keksikin ehkä parhaimman mahdollisen idean Saiturin viimeiseksi tempaukseksi.
Ajatuksena oli luoda kansanliike, joka innostaisi ihmiset ottamaan vastuun itsestään ja kuitenkin samalla innostaa auttamaan muita ongelmissaan. Näin syntyi ”Miljoonan Euron Säästöhaaste”.
Pienessä mittakaavassa tässä onnistuttiinkin liikuttavan hyvin. Tsemppi oli tiukkaa alusta lähtien ja henki juuri sitä mitä toivoinkin sen olevan.
Kansanliike on kuitenkin valitettavasti väärä sana tätä hanketta kuvaamaan, sillä pelätysti ja hieman myös odotetusti passiivinen luenta vei silti edelleen voiton sen sijaan, että edes promille lukijoista olisi lähtenyt aktiivisesti mukaan.
Kiitokset silti osallistujille, jotka mennen tullen yllättivät tuloksillaan itsensä!
Noh, kannatti yrittää. Henkilökohtaisesti minulle riittää se, että pystyin näin konkreettisesti muuttamaan motivoinnillani muutamien kymmenien ihmisten elämää. Voin jo nyt uskotella itselleni olleeni ”merkittävä” täysin tuntemattomillekin omalta osaltani, tarjoten alustan näiden asioiden puinnille. Sitähän jokainen meistä elämältään jossain määrin toivoo. Varsinaisen työn toki tekivät itse osallistujat keskenään.
Jätin kuitenkin Saiturin kautta jälkeni historiaan, ja voin olla omassa pienessä päässäni tuosta jättämästäni jäljestä hyvin ylpeä vaikkapa loppuelämäni. Sain kuitenkin jonkin loven yhteiskuntaan aikaan, oli se sitten massapako eläkevakuutuksista, ”sijoituspalveluyritysten” elämän vaikeuttaminen tai yksittäisen henkilön motivointi muutokseen.
Kirja
Pari vuotta sitten uhosimme KTR -blogistin kanssa, että väännämme kirjan aihepiiristämme. Noh, tuo projekti on edelleen työn alla ja pyrimme sen saamaan kunnialla päätökseen pikimmiten. Saatatte siis ehkä jossain vaiheessa vielä kuulla meistä painetussa muodossa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Todellisuus on kuitenkin viimein kohdattava, ja myönnettävä niin itselle kuin muillekin, että se mitä sivustolla halusinkin saavuttaa, on jo saavutettu. Myös kaikki mitä tarvitsee sanoa, on jo sanottu; muu olisi saman jauhamista. Englanniksi materiaalia löytyy vaikka miten paljon ja paremmin sanottuna. Lisäksi kotimaista tarjontaa löytyy aivan tarpeeksi myös, energisemmällä otteella.
Nostakaamme yhdessä malja tälle kolmen vuoden yhteiselle matkalle, jonka olen saanut kunnian käydä läpi monen teidän kanssa; uskollisimmat alusta lähtien.
En voi sanoa, ettenkö jättäisi Saiturin persoonaa taakseni liikuttunein ja kaihoisin mielin, mutta että voisin taas luoda jotain muuta suurta, on vanha jätettävä taakse, mietittävä elämää ja hengähdettävä hieman.
Mitä tuo uusi sitten on? Sitä en tiedä. Olkoon kyseessä sitten julkinen tai yksityinen tempaus, niin varmaa on, että jollakin tavalla se liittyy edelleen ihmisenä kasvamiseen, asiaan, joka on Saiturinkin päätemoja.
Nyt olen palannut niiden asioiden pariin, jotka ovat vuosien saatossa jääneet liikaa heitteille, mutta jotka merkitsevät minulle paljon. Keskityn ystäviin, harjoittelen kitaransoittoa ja pyrin kehittymään pidemmälle öljyväritekniikoissani. Se tärkein nyt elämästä puuttuu, mutta toivon mukaan jonkin kiven alta myös löytyy.
Pitemmittä puheitta, kiitos ja näkemiin!
P.S. Varaan kuitenkin mahdollisuuden sille, että parin vuoden aikajänteellä palaan kynän varteen, mikäli saan nykyiset projektit alta pois ja kokemuksia, ideoita sekä juttuaiheita on siunaantunut lisää ja koen, että paluusta ylipäätään on hyötyä. Se tapahtuuko tämä nykyisen Saiturin nettipersoonan kautta jääköön nähtäväksi.
Suositellut artikkelit
The post Siinä kaikki… appeared first on Saituri.
